Männyn kylvö, orsatuminen

Männyn kylvö – hyviä käytäntöjä ja kehitysnäkymiä

​Taimitarhan muovihuoneessa siementen itämiseen ja taimien kasvuun vaikuttavien tekijöiden tarkalla hallinnalla ja tuhotorjunnalla saadaan suurimmasta osasta kylvettyjä siemeniä kasvatettua myyntikelpoisia taimia. Metsäkylvössä siementen itämisolosuhteisiin voidaan sen sijaan vaikuttaa lähinnä vain maanmuokkauksella ja kylvön ajoituksella. Ajoituksessa joudutaan keväällä tasapainoilemaan ilman lämpenemisen, maan asteittaisen kuivumisen ja jäljelle jäävän kasvukauden pituuden kanssa. Siementen itämisen lisäksi kylvöajankohdalla on kauaskantoisia vaikutuksia kylvötaimien kasvuun.
Hyvä alku kantaa pitkälle
 
Hyvissä olosuhteissa siemen itää ja juurtuu kylvöalalla muutamassa viikossa. Siemenkuoresta esiin tulevat sirkkaneulaset alkavat yhteyttää, jolloin taimesta tulee omavarainen. Sirkkaneulasten yhteyttämän ravinnon turvin taimi voi kasvattaa kylvökesänä runsaasti varhaisneulasia, joiden tehokas yhteyttäminen puolestaan edesauttaa uuden neulasiston kehitystä ja taimen kasvua kylvövuotta seuraavana kesänä. Sen sijaan kuivuus, kylmyys tai valon puute haittaavat sirkkaneulasten toimintaa ja voivat aiheuttaa niiden ennenaikaisen lakastumisen, yleensä kohtalokkaine seurauksineen.
 
Etelä- ja Keski-Suomessa paras kylvöajankohta on toukokuun puolivälin paikkeilla, kun maa on jo ehtinyt hieman lämmetä, mutta on vielä riittävän kosteaa talven jäljiltä. Kesäkuun lopulla, kun lämpötila olisi jo suotuisa nopealle itämiselle, alkaa kuivuus usein muodostua itämistä rajoittavaksi tekijäksi. Juhannuksen jälkeen kylvetyt siemenet saattavatkin itää vasta elokuussa, mikäli säästyvät siihen asti siemensyöjiltä. Näillä taimilla kasvukausi jää auttamatta liian lyhyeksi.
 
Syyskylvössä tavoitteena on säilöä siemenet elävinä talven yli lumen alla, jotta ne itäisivät vasta keväällä säiden lämmettyä. Etelä- ja Keski-Suomessa menetelmä on kuitenkin epävarma lämpimien syksyjen ja vähälumisten talvien takia. Suurin riski syyskylvössä on siementen liiallinen kostuminen ja siitä aiheutuva itäminen syksyllä tai jäätyminen talvella. Myös pikkunisäkkäät verottavat maahan varastoituja siemeniä syksyn ja talven aikana.
 
…mutta ei viljavilla mailla
 
Kylvöajankohdan lisäksi keskeinen kylvötulokseen vaikuttava tekijä on kohdevalinta. Laajat maastokokeet ja -inventoinnit ovat osoittaneet, että hyvään kylvötulokseen päästään vain kohtalaisen karuilla mailla. Sopivia kylvökohteita ovat kuivahkon ja kuivan kankaan keskikarkeat ja karkeat (sora, hiekka, karkea hieta) lajittuneet maat. Nämä tunnistaa yleensä puolukka – kanerva – variksenmarja – jäkäläkasvillisuudesta.
 
Sopivien kylvökohteiden tunnistamisessa voi käyttää apuna myös kohteella kasvavaa päätehakkuupuustoa. Puuston järeys, paksuoksaisuus ja kuusivaltaisuus viittaavat usein liian rehevään kohteeseen kylvölle. Rehevillä kohteilla siemenet voivat kyllä itää ja orastua hyvin, mutta rouste yleensä tuhoaa suurimman osan kylvötaimista heti ensimmäisenä talvena. Esimerkiksi kuivahkon kankaan moreenimailla ja tuoreen kankaan karkeilla lajittuneilla mailla männyn istutuksella päästään yleensä kylvöä parempaan lopputulokseen.
 
Talvella sopivia kylvökohteita voi alustavasti haeskella vaikka kotisohvalta käsin Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) mainiolla Maankamara-karttasovelluksella, josta löytyvät maalajitiedot ja paljon muuta hyödyllistä paikkatietoa koko Suomesta (www.gtk.fi/tietopalvelut).
 
Hyvän kylvökohteen tunnistaa yleensä puolukka-, kanerva- ja jäkäläkasvustosta.
 
Muokkaa kevyesti
 
Männyn kylvöalat vaativat käytännössä aina maanmuokkauksen. Muokkaukseksi riittää kuitenkin kevyt kivennäismaan pinnan paljastaminen. Kivennäismaan runsas kertyminen äespalteeseen tai kylvölaikun pinnasta raapaistuun mättääseen viittaa liian voimakkaaseen muokkaukseen. Samaan viittaa myös paljastetun kivennäismaan punertavanruskea väri.
 
Maanmuokkaukseen yhdistetty kylvö (koneellinen kylvö) on nykyisillä kylvölaitteilla vaivaton, edullinen ja turvallinen menetelmä. Tulos voi olla jopa parempi kuin käsinkylvössä, koska siemen pääsee aina tuoreeseen, kosteaan maahan ja kaikki muokatut kohdat tulevat varmasti myös kylvettyä.
 
Huomioi siemenet
 
Siemenkustannuksen osuus koneellisen kylvön kokonaiskustannuksista on noin 40 prosenttia. Siemenet ovat siis arvotavaraa, jota kannattaa kohdella sen mukaisesti. Hyvä kohtelu tarkoittaa käytännössä siementen säilyttämistä kuivana ja kylmässä ennen kylvöä. Paras paikka pienten siemenerien lyhytaikaiseen varastointiin on jääkaappi. Kovamuovinen, päivän kylvöannoksen kokoinen ja huolellisesti suljettu siemenpakkaus on kätevä ja siementen laadun kannalta turvallinen vaihtoehto varastointiin ja kuljetukseen.
 
Kylvöön soveltuvalla, oikein muokatulla ja oikeaan aikaan kylvettävällä kohteella siemenmääräksi riittää yleensä 300 grammaa itävää siementä hehtaarille.


Siementen korkea itävyys ja puhtaus sekä huolellinen säilytys ennen kylvöä edesauttavat kylvön onnistumista.
 
 
Mallia maataloudesta?
 
Vaikka maanviljelyssäkin ollaan riippuvaisia sääoloista, monilla viljelykasveilla orastuminen on kertaluokkaa suurempaa kuin metsäkylvössä. Peltoviljelyssä orastuvuutta onkin onnistuttu parantamaan pitkälle viedyllä maanmuokkaus- ja kylvöteknologialla. Vaikka teknologiaa ei voi suoraan kopioida pellolta metsään, periaatteista voi ottaa mallia. Näistä tärkeimpiä ovat kylvöalustan tiivistäminen ja kylvösiemenen hallittu peittäminen oikeaan syvyyteen siemenen vesitalouden parantamiseksi.
 
Siemenen vesitalouden lisäksi peltoviljelyssä huolehditaan esimerkillisesti taimien ravinnetaloudesta. Tässäkin asiassa voidaan ottaa mallia ”ojan toiselta puolelta” ja jättää maanmuokkauksessa kylvöalustalle paikoitellen ohuelti humusta turvaamaan kylvötaimien ravinteiden saantia.
 
Yhteistyöllä eteenpäin
 
Koneellisen metsäkylvön teknologiaa ollaan parhaillaan kehittämässä taimettumista parantavaan suuntaan yhdessä Luonnonvarakeskuksen, kone- ja laitevalmistajien, maanmuokkausurakoitsijoiden ja metsäyhtiöiden kanssa. Tavoitteena on siemenkulutuksen puolittaminen ja kylvötaimien alkukehityksen nopeuttaminen.
 
 
Kirjoittaja: Pekka Helenius
vanhempi tutkija, Luonnonvarakeskus


Pekka Helenius työskentelee metsänuudistamiseen ja metsäpuiden siementuotantoon liittyvän tuote- ja menetelmäkehityksen parissa. Hänen vapaa-ajan harrastuksiin kuuluvat viljan viljely ja metsänhoito kotitilalla Janakkalassa.
 
 
 
Lue lisää aiheesta:
UPM Metsänuudistamispalvelu