riistalinnut metsissä

Vinkkejä riistalintujen hyväksi

​Metsien hoidossa riistan huomioonottaminen ei vaadi suuria ja massiivisia töitä. Pienilläkin päätöksillä riistan elinoloja voidaan parantaa ja varmistaa metsien monimuotoisuutta myös tältä kannalta. Vaihteleva ja moni-ilmeinen metsä on metsän eläinten suosiossa.

​Kahden ekosysteemin raja-alueet ovat monimuotoisuuden kannalta hyvin tärkeitä. Metsissä suon ja kankaan vaihettumisvyöhykkeet ovat varsinkin kanalintujen poikasvaiheessa välttämättömiä suojan ja ravinnon antajina.

Metsää ei pidä puhdistaa ja siistiä liikaa, vaan linnuille tulee jättää suojapaikkoja. Kun metsuri jättää sekä pohjapuustoa että lehtipuita valtapuiden sekaan, ensiharvennuksen jälkeen jopa metsot alkavat viihtyä alueella. Metson soitimen ehtona on, että metsikössä on sopivasti avoimia paikkoja suurikokoisille ukkometsoille ja peitteisyyttä koppeloiden suojaksi. 

Säästöpuut kannattaa keskittää mieluiten yhteen suureen ryhmään. Säästöpuun alusmetsää ei saa raivata eikä varsinkaan muokata. Näin varpukerros säilyy ehjänä. Kanalinnut, varsinkin metso tarvitsee vankkaoksaisen säästöpuun yöpuukseen. Vanhan metsän rakennepiirteitä voidaan säilyttää tai luoda tavallisiin talousmetsiinkin.

Metso käyttää talvella ravintonaan männyn neulasia. Se osaa etsiä kaikkein ravinteikkaimmat puut ja ruokailee säännöllisesti vuodesta toiseen valitsemissaan puissa. Usein nämä hakomispuut ovat soiden reunoilla ja hieman kitukasvuisia. Hakomismännyt kannattaa merkata, jotta ne säästyvät harvennuksissa.  

Suomen luontaiset riistalajit ovat sopeutuneet elämään havumetsävaltaisissa ja vaihtelevissa metsissä. Ne tulevat toimeen tavallisissa talousmetsissäkin varsin hyvin, kunhan niillä on sopivasti suojaa ja riittävästi ravintoa. Molemmat päätarpeet voidaan turvata hyvällä metsien hoidolla.  

 

Lyhennelmä Eero T. Väisäsen artikkelista "Eniten riistaa on kauniissa metsässä”. Lue artikkeli kokonaisuudessaan Metsän henki 4/2012 –lehdestä.