UPM edistää kulottamalla paloriippuvaisten lajien elinympäristöjä

​UPM kulottaa hakkuualueita omissa metsissään eri puolilla Suomea. Kulotuksen tavoitteet ovat sekä metsän- että ympäristönhoidollisia.

​Tuli on olennainen osa boreaalisten metsien luontaista kehityskulkua. Metsäpalon sattuessa osa puustosta kuolee heti, osa vaurioituu ja kuolee muutaman vuoden kuluessa ja osa jatkaa kasvuaan. Näin metsään muodostuu palon jälkeen muutamassa vuodessa vaihtelevan laatuista lahopuustoa, ja palosta selvinneiden puiden rinnalle syntyy uutta puusukupolvea. Myös metsän pohjakasvillisuus muuttuu, kun maan pintaa peittävä kasvillisuus palaa vaihtelevasti.

Paloalueilla on erikoistunut oma lajistonsa, joka on riippuvaista palaneesta puuaineksesta. Suuri joukko havumetsävyöhykkeen metsälajeja on sopeutunut elämään paloalojen hiiltyneellä tai kulojen vioittamalla puuaineksella tai palaneella maalla. Tehokkaan palontorjunnan vuoksi paloalueiden lajisto on harvinaistunut huomattavasti. Kulotuksella pyritään ylläpitämään uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien elinympäristöjä. Uusimman uhanalaisluokituksen mukaan metsäpaloalueita elinympäristönään käyttäviä uhanalaisia tai silmälläpidettäviä lajeja on yli 120 kappaletta, joista valtaosa on selkärangattomia. Arviolta myös sadat kasvi-, sieni- ja hyönteislajit ovat hyötyneet kuloista tai metsäpaloista.

Kulotus parantaa metsän kasvua

Metsänhoidollisista tavoitteista tärkeimpiä ovat uudistamistuloksen ja metsän kasvun parantaminen. Kulotus parantaa kasvupaikan ravinne- ja lämpöoloja. Kulotuksessa poltetaan suurin osa hakkuutähteistä ja osa humuskerroksesta.

Hakkuutähteisiin ja humuskerrokseen sitoutuneet ravinteet vapautuvat, ja maan happamuus vähenee jopa vuosikymmeniksi. Lämpöä eristävä humuskerros ohenee, ja maan lämpöolot paranevat. Pintakasvillisuuden kilpailu vähenee muutamaksi vuodeksi kulotuksen jälkeen. Metsänviljelytyö helpottuu, kun työskentelyä haittaavat hakkuutähteet on poltettu.

Huolellinen suunnittelu ja kokeneet kulottajat

Kulotus vaatii tarkkaa suunnittelua sekä ammattitaitoa, huolellisuutta ja sääolosuhteiden huomioimista toteutettaessa sekä myös yhteistyötä paikallisten pelastusviranomaisten kanssa. UPM:n kulotusten johtajat sekä kulotusryhmien jäsenet ovat kokeneita ammattilaisia.

Useimmiten kulotusalue rajoitetaan palokujan ja käytävän avulla, minkä lisäksi kulotusalueen ympärille vedetään letkuverkosto. Palokuja on kulotusalueen ulkoreunaan tehtävä 1–4 m leveä kaistale, josta kivennäismaa on paljastettu. Palokuja pysäyttää maatulen etenemisen.

UPM tarjoaa kulotusta myös metsänomistaja-asiakkailleen. Tutustu palveluun ja kysy lisää metsäasiakasvastaavaltamme.