Istuttaminen on kivaa, kun urakka on sopiva

​​​​​Lähdimme perheeni kanssa istuttamaan koivun taimia heinäkuun puolivälissä. Oma urakkamme oli tällä kertaa suhteellisen pieni. Me nappasimme autoon vain muutaman taimilaatikon ja kävimme perheen kesken istuttamassa pienen metsäkaistaleen.
Melkein sääliksi kävi seuraavana aamuna aloittavaa ammattimetsuria, jota odotti pihallamme 5000 pienen koivuntaimen laatikkorivi. Isäni oli tuuminut, että jotta istutus tulee varmasti hoidettua, on sujuvampaa pyytää ammattimies isompaan urakkaan. Perheen aikataulujen sovitus kesällä yhteen isoihin talkoisiin voisi osoittautua mahdottomaksi tehtäväksi. Istutuspäivän keli oli lämmin mutta pilvinen, eli juuri sopiva sunnuntai istuttamiseen. Hyvä se on kerran vuoteen käydä huhtomassa pottiputken kanssa, ihan vain että istuttamiseen säilyy tatsi.
 
Istutuksen flow
 
Silmä arvioi sopivan etäisyyden toiseen taimeen ja hyvän paikan mättään päältä. Taimi sujahtaa pottiputkeen, ja putki maahan. Tärkeää on saada taimi riittävän syvälle maahan, jotta juuret pääsevät sopivalle syvyydelle ja asettuvat kasvamaan. Hyvä syvyys taimelle on noin 4 cm. Kivikon päälle tai kuivaan paikkaan ei kannata istuttaa, sillä siitä taimi ei lähde kasvuun. Taimet istutetaan parin metrin välein, mutta ehdotonta etäisyyttä tärkeämpää onkin hyvän paikan valinta.
Pottiputki polkaistaan reilusti maahan ja taimi vapautetaan maahan putken yläpäästä napsauttamalla sormella putken suljin auki. Taimien reunoilta maa tiivistetään kevyesti vielä jalalla ja varmistetaan että taimen latva osoittaa suoraan ylös. Käsi hapuilee tottuneesti seuraavan taimen jo valmiiksi putkeen, kun uuden paikan haku alkaa.
 
Koivun istutus sujuu kuin kuusenkin
 
Istuttamamme taimet olivat vuoden ikäisiä pikku-koivuja, jotka oli kätevä istuttaa putkella. Koivuja voi istuttaa keväästä syksyyn, joten istutusajankohdan voi sovittaa juuri itselle sopivaksi. Koivunistutus eroaa kuusesta ainakin siten, että pienet koivuntaimet erottuvat hieman heikommin kesän tuoman aluskasvillisuuden seasta, ja on hankalampi huomata mille mättäälle edellisen taimen istutti. Muuten homma sujuu hyvin pitkälti samaan tapaan, ja koivuja on mukava istuttaa.
 
Taimia on kasteltava päivittäin vastaanottamisen jälkeen, ettei juuripaakku kuivu.
 
Työ käy helpommin ja ilman ärräpäitä, kun välineet ovat kunnossa
 
Pienessäkin urakassa välineillä on merkitystä. Ennen metsään lähtöä on syytä varmistaa, että pottiputki on sopivan kokoinen istutettaville taimille, ja että laite toimii moitteetta. Sopiva pottiputki vuoden ikäisille koivuntaimille oli 55-millinen pottiputki. Huonosti toimiva pottiputki voi katkoa taimen tai avata lukituksen väärällä hetkellä, eikä tuloksena synny kuin tappiota tärveltyinä taimina. Taimet on hyvä kantaa lantiolla taimivakassa, mutta näin pienessä rupeamassa käytimme kantamiseen ämpäreitä. Hyvät hanskat, hattu sekä vedenpitävät kengät kannattaa olla kaikilla. Talkooväen motivointi on helpompaa kun homma hoituu välineiden puolesta.
 
Juttelimme perheeni kanssa, että urakkaa oli mukava tehdä, kun tiesi että taimia on vain vähän mukana. Kaikilla on omat muistonsa turhan rankoista urakoista, sekä hyttysten ja paarmojen aiheuttamasta kiusasta kesähelteellä. Onkin ihan ok tehdä istutusta pienissä määrissä kerrallaan, jolloin työ ei käy liian raskaaksi ja motivaatiota löytyy lähteä istuttamaan seuraavanakin päivänä.


Sitä usein kuuntelee itseään vanhempien kertovan tarinoita eri metsäpalstojen ohi ajettaessa siitä kuinka, ”muistan olleeni tätä palstaa nuorena istuttamassa, nyt siinä on noin iso metsä” tai ”minun ollessa sinun ikäisesi tässä oli vasta taimikko”. Itse sitä on pyöritellyt silmiä näille puheille, mutta pikkuhiljaa alkaa itsekin huomata samaa. Itse istuttamiani taimikoita on jo autettu raivaussahalla, ja ovathan taimetkin jo venähtäneet. Kiva idea voisi olla valokuvaus vaikka vuoden välein palstalta, jota on itse istuttanut, jolloin muutosta voi seurata helpommin. Taidankin asettaa kalenterimuistutuksen kännykkään ensi kesälle, ohjelmassa heinänpoljentaa ja istutusalan uudelleen-valokuvaamista.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
  Vinkki 1: Ota istutushetkestä valokuvia ja merkkaa niihin päivämäärä ja istuttajien nimet. Ne ovat arvokasta historian havinaa sitten kun puut ovat kasvaneet isoiksi.
Vinkki 2: Istutuksen tärkeimmät varusteet ovat moitteettomasti toimiva pottiputki ja sopivat, hyvin kädessä pysyvät hanskat.
Vinkki 3: Älä vedä itseäsi piippuun ensimmäisenä istutuspäivänä, vaan jaa työtä eri päiville. Motivaatio säilyy tulla istuttamaan, kun huolehtii jaksamisesta.
Vinkki 4: Varaa mukaan pieni suklaalevy, ja yllätä kanssaistuttajat tarjoamalla piristävä herkku.
 
Teksti: Ella Kaivola
 
Lue lisää: