Omistajan elkein ja ajatuksin metsävisiitillä

Käynti omalla metsäpalstallani toteutui vihdoin loppukesällä. Oli kerrassaan hieno tunne astella istutusalueen läpi, tutkiskella taimien kuntoa ja nyppiä heiniä pienten taimien ympäriltä.

Viereisellä kuviolla yli 10-vuotias taimikko on hyvässä kasvussa. Hieskoivut viihtyvät pienellä korpikuviolla. Palstallani kasvatan kolmen valtapuumme - männyn, kuusen ja koivun - lisäksi harvinaisempia puulajeja, kontortamäntyä ja lehtikuusta. Metsäsuunnitelmaan on piirretty 11 metsäkuviota, joita nyt seurailen kartasta ja perehdyn maaperä- ja puustotietoihin.

Pohjois-Suomessa on ollut vuosikymmenten myyrähuippu ja sen seurauksena suuret myyrätuhot taimikoissa, kuten Metla tiedotteessaan kertoo. Huoli omien taimieni kohtalosta on painanut raskaana. Helpotukseni on suuri, kun löydän istutusalalta vain muutaman vaurioituneen taimen. Männyn kärkisilmu on napsaistu makoisiin suihin. Toivottavasti pienet tuholaiset pysyvät poissa seuraavan talvenkin, sillä taimikkoani vaanivat isommat kiusanhenget. 

Hirvien läsnäoloon on vankat todisteperusteet. Hirven jätöksiä ja makuupaikkoja on runsaasti. Varttuneessa mäntytaimikossa on myös merkkejä syönnistä. Latvakasvain on puraistu pois ja latvus on pensastunut. Silmiini osuu myös katkaistuja runkoja. Alalla on runsaasti kasvatettavia mäntyjä matalampaa lehtipuuvesakkoa, jota saisi nautiskella aivan vapaasti. Kunpa osaisin lukea hirven ajatukset – pysyisikö hän pois metsästäni, jos perkaisin tuon herkullisen lehtipuustovesakon pois. Vai siirtyisikö hän silloin pelkästään mäntyravintoon. Ennen vanhaan hikiset kumisaappaat jätettiin metsänreunaan karkottamaan hirviä. Ehkäpä taimikkoja kannattaa kasvattaa tiheinä, jotta hirvien vierailujen jälkeen puustoa säilyisi riittävästi.

Liikenneturvallisuutta ajatellen en myöskään haluaisi hirvien suosivan metsääni, joka rajoittuu vilkasliikenteiseen nelostiehen. Mutta mitäpä teen estääkseni Alces alces'in liikkumisen vanhoja tuttuja reittejään pitkin. Totta puhuen hirvituhot metsässäni ovat vähäisiä, mutta tunteeni kuumenevat jo tästäkin. Nyt ymmärrän kollegan kiivaita puheenvuoroja, kun hirvet syövät syrjäiset taimikot kerta toisensa jälkeen. Kannonnokassa pohdiskeluni loppupäätelmänä totean, että tervetuloa syksyinen hirvijahti.

Turhaa murehtimista. Minulla on omistusoikeus, mutta isot ja pienet eläimet ovat osa metsän elämää. Muistan hyvin, miten ensimmäistä kertaa metsässäni käydessä, törmäsin siellä hirveen. Seurasin sen loikkivaa juoksua aivan hurmiossa, mitä villiä erämaata omistankaan. Tänäänkin metsässä on kaunista. Aurinko paistaa, puut kasvavat hyvin, kivenjärkäleet ovat maisemallisesti juuri oikeilla paikoillaan, puolukanvarvut kypsyttelevät marjojaan ja harmaassa kelossa vilisee mielenkiintoisia pikkuötököitä.
 
Tarkastuskäyntini tuloksena olen kirjannut pitkän listan mahdollisia toimenpiteitä. Istutusalan heinäystä, taimikonharvennusta, vesakon perkausta, korpikuviolla harvennusta ja kunnostusojitusta. Kaikenlaista pientä siistimistä sieltä täältä. Olisi siis hyvää materiaalia metsätöiden omatoimiseen harjoitteluun. Harmi vain, kun välimatka on pitkä ja aikakin rajallista. Taidanpa tarvita metsäammattilaisen käytännön neuvoja, mitä oikeastaan kannattaa tehdä ja millä aikataululla.

Päivi Mäki

Päivi Mäki on tamperelainen kaupunkilaismetsänomistaja. Hänen oma metsäpalstansa sijaitsee kotiseuduilla Pohjois-Suomessa. Lähivuosien tavoite on oppia tekemään käytännön metsänhoitotöitä omin käsin.

Lue myös aiempi blogikirjoitus Uuden metsän alkutaipaleella.

3 kommenttia

Vesa Kela kirjoitti
10.09.2011 12:14
Kevättalvella kannattaa käydä hiihtelemässä ja katsoa hirvituhot. Myös Metsänhoitoyhdistykseltä voi pyytää apua.
Aapo kirjoitti
18.09.2011 21:08
Kiitokset tarinasta, erittäin mielenkiintoinen blogi merkintä...
Veera kirjoitti
22.09.2011 13:43
:)
Lisää kommentti
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista
*
Vahvista kirjoittamalla kuvassa oleva teksti.

Lisää kommentti
Lähettämällä kommentin hyväksyt sivuston käyttöehdot.
Lue kommentointiohjeet

Blogaaja

Päivi Mäki, Kaupunkilaismetsänomistaja
bloggerimage
Päivi Mäki on tamperelainen kaupunkilaismetsänomistaja. Hänen oma metsäpalstansa sijaitsee kotiseudulla Pohjois-Suomessa. Lähivuosien tavoite on oppia tekemään käytännön metsänhoitotöitä omin käsin.

Tutustu muihin blogaajiimme.

Kaikki blogit blogiarkistossa.
Tilaa RSS-syöte