Mitkä ihmeen uhanalaiset?

628_lahopuu.jpg
Suomen lajisto on yksi maailman parhaiten tunnetuista. Maassamme on arvioitu olevan vähintään 45 000 lajia selkärankaisista hyönteisiin ja limasieniin. Lajien uhanalaisuutta arvioidaan Suomessa jatkuvasti ja kymmenen vuoden välein julkaistaan ”punainen kirja” eli Suomen lajien uhanalaisuus.  Viimeisin punainen kirja ilmestyi 2010. Riittävät tiedot uhanalaisuuden arviointiin oli lähes 22 000 lajilla. Lopputuloksena Suomessa on 2247 uhanalaista lajia tai alempaa taksonia.

Punaisen kirjan mukaan metsissä on uhanalaisia lajeja eniten verrattuna muihin elinympäristöihin. Ensisilmäyksellä asiasta huolestuu. Onko metsätaloutemme ollut aikanaan niin intensiivistä, että luonnonsuojelulle ei ole ollut tilaa? Hetkellisen harkinnan jälkeen tulos alkaa hahmottua.

Metsälajeista on erotettu suolajit erilleen. Hyvä, pysymme siis kivennäismailla. Kumisaappaita ei tällä kertaa tarvita. Uhanalaisista lajeista 36 %  elää ensisijaisesti metsissä, näistä lähes puolet  lehdoissa. Siis siinä elinympäristössä, jota on noin 2 % pinta-alastamme. Harjuilla elää puolestaan lähes 15 % metsiemme uhanalaisista lajeista. Harjujen pinta-ala on lehtojen tavoin alhainen.  Toisin sanoen kaksi kolmasosaa metsienmme uhanalaisista lajeista elää alle 5 %:lla metsäpinta-alasta. Tämä tarkoittaa, että kangasmetsissä,  jotka peittävät 75 % pinta-alasta, onkin enää yksi kolmasosa metsien uhanalaisista lajeista.

Muutokset metsissä ovat hitaita. Metsä on uudistuskypsää vasta useiden kymmenien vuosien kuluttua taimivaiheesta. Lehto- ja harjulajien jälkeen lahopuun määrä on keskeisin uhanalaisuuteen vaikuttava tekijä. Tämä huomattiin 1990 –luvun puolella, jolloin metsänhoitoon otettiin taloudellisten tavoitteiden rinnalle myös ympäristöön liittyviä tavoitteita. Konkreettinen esimerkki tästä oli PEFC sertifiointi, joka toi muun muassa säästöpuiden jättämisen suomalaiseen metsätalouteen. Nykyisin sertifioinnin takia metsiin jätetään vuosittain yli 0,5 miljoonaa kuutiota säästöpuita kehittymään vanhoiksi puiksi ja lahopuuksi.


Muutos ei kuitenkaan tapahdu nopeasti. Uhanalaisimmat lajit viihtyvät usein pitkälle lahonneissa puissa, joka voi viedä kymmeniäkin vuosia. Valoa on kuitenkin näkyvissä. Metsien lahopuun määrä nousee valtakunnan metsien inventoinnin mukaan. Ja mikä tärkeintä, tuoreen lahopuun määrä on lisääntynyt 1960 -luvun alkupuolelta alkaen – eli sen lahopuun, jota syntyy nyt koko ajan lisää. Tämän positiivista vaikutuksistakin on jo näyttöä. Vuonna 2010 ilmestyneen punaisen kirjan mukaan kovakuoriaisten uhanalaisuus on vähentynyt, kiitos säästöpuiden!

 

2 kommenttia

U.P. Möttönen kirjoitti
05.06.2015 11:04
5-10 runkoa säästöpuita per hehtaari tähän asti, nyt 10 runkoa. Se on mitättömän vähän. Kuinka te kehtaatte aina braissailla tällaisilla mitättömyyksillä, että muka oikein ympäristöteko, pöh. Sitä paitsi säästöpuista hyötyy vain tietyt paahdeympäristöjen lajit, eivät vanhojen kliimaksimetsien lajit. Niitä auttaa vain tiukka suojelu, ja sitä on Suomessa liian vähän. Se että jos muutama koppis hyötyy avohakkuun keskellä tönöttävistä säästöpuista ei tarkoita sitä, että kaikilla 800 uhanalaisella metsälajilla ja 700 silmälläpidettävällä menisi aiempaa paremmin, päinvastoin. 150 000 hehtaaria avohakkuita varmistaa sen että uhanalaisuuskehitys tulee jatkumaa ja yhä useampi laji häviää ainakin Etelä-Suomesta. Uhanalaisten metsälajien tärkein uhanalaisuuden syy on metsätalous, vaikuttakaa siis siihen, tosissaan, eikä millään feikillä tai sanaleikillä. Se että lahopuun määrä on lisääntynyt ei tarkoita suoraan, että uhikset siitä hyötyisivät. Ne ovat jo hävinneet monilta alueilta, eikä palautumi
U.P. Möttönen kirjoitti
05.06.2015 11:09
nen välttämättä enää kerran tyhjentyneeseen metsään onnistu, kun on liikaa köyhää maisemaa välissä. Yksittäiset rungot siellä täällä eivät siis riitä, vaan tarvitaan kymmeniä mottoja per hehtaari, jotta uhikset siitä hyötyvät. Eli lisää uusia isoja suojelualueita. Nyt on jotain kolmisen mottia E-Suomessa. Sitä paitsi uusi metsätuholaki vaanii kuolleita kuusia entistä herkemmin, ja samallahan siihen metsähygieniahysterian nimissä tehdään isompikin aukko. Hitto mitä menoa! Skarpatkaa nyt tekin siellä suuryrityksessä!
Lisää kommentti
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista
*
Vahvista kirjoittamalla kuvassa oleva teksti.

Lisää kommentti
Lähettämällä kommentin hyväksyt sivuston käyttöehdot.
Lue kommentointiohjeet

Blogaaja

Sami Oksa, UPM, Ympäristöpäällikkö
bloggerimage
Sami Oksa on UPM Metsän ympäristöpäällikkö ja vastaa ympäristöasiosta ja kestävästä kehityksestä

Tutustu muihin blogaajiimme.

Kaikki blogit blogiarkistossa.
Tilaa RSS-syöte