Metsänhoitoa Skotlannin nummilla


Vierailin Skotlannissa tutustumassa FSC® -metsäsertifiointiin, jota siellä on toteutettu käytännössä jo kymmenen vuoden ajan. Suomessa yksityisillä metsänomistajilla on mahdollisuus hakeutua FSC-ryhmäsertifiointiin ensi vuoden alusta alkaen.  

Sir William Wallace oli skotlantilainen aatelismies ja ritari, joka taisteli Skotlannin vapauden puolesta 700 vuotta sitten Stirlingin kukkuloilla ja jokilaaksossa. Samoilla seuduilla toimii nykyisin UPM Tilhill, jonka pääkonttorin ikkunoista näkee puuttomat tai vähäpuustoiset, lampaiden täplittämät rinteet. Joskus muinoin näillä rinteillä kasvoi muutakin kuin heinää. Nykyisin Skotlannin metsämaan pinta-ala on 15% koko maapinta-alasta. Ja tästä lukemasta paikalliset ovat ylpeitä, sillä etelämpänä luku on vielä pienempi.

Vaikka Suomi on todellinen metsävaltio verrattuna Skotlantiin, UPM Tilhill on kuitenkin edelläkävijä eräässä asiassa. He ovat ottaneet käyttöön FSC-metsäsertifioinnin jo 10 vuotta sitten. Sertifioinnin vaikutukset metsien käsittelyyn alkavat myöskin näkyä luonnonmukaisempina menettelytapoina metsien hoidossa ja kasvatuksessa. Esimerkkinä tästä paluu alkuperäisiin puulajeihin, tai ainakin niiden rajoitettuun osuuteen metsäpinta-alasta, on jo viety käytäntöön sertifiointikriteerin mukaisesti. Havupuista vain meidänkin kotoinen mäntymme, Pinus sylvestris, on alkuperäinen Skotlannin luonnossa ja siihen palaaminen vie toki aikansa. Vieraalla puulajilla perustetut metsiköt, pyritään jatkossa korvaamaan joko alkuperäisillä lehtipuilla, joita on maassa kolmisenkymmentä, tai äsken mainitulla männyllä. Uudistamistapa on yleensä luontainen, jolloin maassa olemassa oleva siemenpankki otetaan käyttöön muokkaamalla maa ja antamalla sille riittävästi valoa.

Muita metsien käsittelyyn voimakkaasti vaikuttavia asioita ovat kulttuurimuistomerkkien ja muinaismuistojen kunnioitus metsien hoidossa. Vuosisatojen kulttuurihistoria rakennuksineen on huolellisesti säilytettävä kaikissa metsänkäsittelyvaiheissa. Kun meillä vielä asuttiin savupirteissä, Skotlannin nummilla tilanne oli toinen. Näin ollen rakennushistorian vaaliminen ei ole vähäinen seikka. Toisaalta, kyllähän Suomenkin metsissä tervahaudat ja kivikautiset asuinpaikat huomioidaan käsittelyissä ja merkitään metsäsuunnitelmiin. Niiden esiintymistiheys ei vain luonnollisestikaan ole samaa luokkaa kuin Skotlannissa.

Ennen matkaa olin mieltänyt korkeamman suojelupinta-alavaateen yhdeksi avainkysymykseksi FSC-sertifioinnin hyväksyttävyydessä. Näyttää siltä, että tämä asia ei kuitenkaan ole noussut Skotlannissa vedenjakajaksi. Ehkä metsien monipuolinen käyttö, esimerkiksi virkistyskäyttö eri muodoissaan, on jo lähtökohtaisesti luonut Skotlannin metsille erilaisen odotusarvon. Meillä metsien taloudellinen hyödyntäminen on täysin eri mittakaavassa heidän toimintaansa verrattuna. Toisaalta, suojelupinta-alan lisäys ei tarkoita yksinomaan varsinaisia suojelualueita vaan ylipäätänsä rajoitetussa taloudellisessa käytössä olevia alueita, kuten suojavyöhykkeitä tai ulkoilureittejä. Ongelmaksi on Skotlannissa sen sijaan noussut lahopuun määrän lisäys metsissä, sillä säästöpuita pidetään esteettisesti arveluttavina, jopa rumina. Toisaalta, lahopuuta syntyy lehtipuuvaltaisissa metsissä runsaasti ihan itsessäänkin, joten se ikään kuin kuuluu lehtometsiin monimuotoisuutta tuovana elementtinä automaattisesti ja on myös yleisyydestään johtuen helpommin hyväksyttävää.

FSC-sertifikaatin lanseerauksen Iso-Britanniaan kymmenisen vuotta sitten teki helpoksi UPM.n tarjoama pitkäaikainen sopimus, jolla taattiin metsänomistajalle varma menekki puutavaralleen markkinatilanteesta huolimatta. Samalla UPM sitoutui huolehtimaan sertifikaatin vaatimista toimintatavoista ja dokumentoinnista sekä auditoinneista. Sopimus edellyttää standardien mukaista toimintaa kaikessa metsänkäsittelyssä, olkoon se sitten hakkuita, hoitotoimenpiteitä tai vaikkapa työturvallisuutta työmailla. Metsänomistus on Skotlannissa jakautunut harvemmille ja tilakokokin on huomattavasti suurempi kuin meillä. Suomessa olemme sikäli jo pidemmällä ottamaan FSC-sertifikaatti käyttöön, että monet PEFC-metsäsertifioinnin vaatimuksista on jo sinällään siirrettävissä myös FSC:n käytännöiksi. Tämä koskee myös vaatimusta metsäsuunnitelman noudattamisesta kaikissa metsään kohdistuvissa toimenpiteissä. Suomessa tämä käytäntö on ollut arkipäivää jo vuosikaudet, monien osalta jo vuosikymmenet. Tästä lähtökohdasta on hyvä jatkaa ja aloittaa FSC-sertifioinnin toteutus myös Suomessa yksityismetsissä.

Sumu verhoaa Skotlannin nummet, jotka kaukaa katsottuna näyttävät metsäkuvioiden ja peltojen muovaamalta mosaiikilta. Lampaat laiduntavat tyytyväisenä kivisten aitojen kupeessa ja purot solisevat hiljaa eteenpäin kohti merta. Kuvasta puuttuu vain Sir William Wallace ja hänen sotajoukkonsa, jotka miekka tanassa hyökkäävät sortajia vastaan. Tämä kansallissankari on ollut inspiraationa monelle taideteokselle, kirjalle ja elokuvalle, joista kuuluisin lienee Mel Gibsonin Braveheart. Elokuva filmattiin osittain juuri Stirlingissa ja pientä roolia elokuvassa näyttelee myös UPM - meidän sahatavaraa käytettiin elokuvan alussa lautatarhalla kuvatussa kohtauksessa. Täytyykin katsoa elokuva uudelleen ja tarkkailla, josko jokin meidän merkkimme olisi jäänyt lavastajilta huomaamatta. Se FSC-sertifioitu.

Kuvassa on ekologi John Gallacher ja ympäristöasiantuntija Matti Maajärvi Stirlingin maisemissa.

 

Eija Kuusisto


0 kommenttia

Ei lähetettyjä kommentteja
Lisää kommentti
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista
*
Vahvista kirjoittamalla kuvassa oleva teksti.

Lisää kommentti
Lähettämällä kommentin hyväksyt sivuston käyttöehdot.
Lue kommentointiohjeet

Blogaaja

Eija Kuusisto, Asiakkuuspäällikkö
bloggerimage
Eija Kuusistolla on monipuolinen ja pitkä kokemus metsätalouden kiemuroista. Asemapaikka hänellä on Helsingissä, mutta toimintaympäristö kattaa koko UPM Metsän toiminta-alueen Suomessa. Uutena haasteena on FSC®-sertifioinnin käyttöönotto yksityismetsissä.

Tutustu muihin blogaajiimme.

Kaikki blogit blogiarkistossa.
Tilaa RSS-syöte