Elämä on taulu - Pohdintoja valokuvaamisesta



Valokuvaus on intohimoni. Miksi, siitä kerron myöhemmin. Tykkään saada kuvan ”valmiiksi” heti kuvaustilanteessa. Kuvan käsittely ei ole minun juttuni. Tässä sinulle muutama perusvinkki miten toimia saadaksesi otoksen onnistumaan siten, että olet siihen itse tyytyväinen.

Sinullahan on  tasokas kamera taskussasi aina kun liikut metsässä tai kun olet kalassa kotijärvelläsi. Nimittäin nykyisissä älypuhelimissa olevat kamerat alkavat olla aika tasokkaita, ja sellainenhan sinulla on aina mukana.

Pari perusohjetta kun kuvaat: rakenna kuva valmiiksi mielessäsi jo ennen kuin laukaiset. Räpsiminen harvoin tuottaa hyvää jälkeä. Rajaa kuva ja katso, että horisontti on suorassa. Samoin peruskauraa kuvatessa on vastavaloon kuvaamisen välttäminen ja kuvan kohteen taustan tarkistaminen.
Ole kriittinen itsellesi, pyri kehittymään hiljalleen ja katsos; innostut vähitellen. Löydä yksityiskohdat ympäröivästä maailmasta, älä kuvaa vain pelkkää maisemaa.



Miksi minä harrastan valokuvausta
Minun maailmankuvaani voisi verrata räsymattoon tai palapeliin. Ne kuvaavat hyvin tapaani katsella jokapäiväistä elämän kulkua tai tapaani hahmottaa maailmaa. Selitän hiukan.

Jokainen päivä ja jokainen hetki elämästämme on pieni palanen sitä kuvaa, mistä aikanaan koostuu menneisyytemme. Joka hetki elämässämme tapahtuu asioita, jotka aika liittää osaksi suureen tauluun, joka hiljalleen muokkaa minä-kuvaamme. Tuo arkinen pala voi olla väriltään noenharmaa, tai siinä voi olla joitakin alkukesän ruohonvihreitä sävyjä. Joka päivä se avautuu eteemme kirkkaanpunaisena tai vaikkapa lohtua tuovana hennon sinisenä.

Näitä jokapäiväisiä hetkiä minä metsästän, varsinkin silloin kun räsymaton kirkas väri sointuu heti aamusta yhteen mielenmaisemani kanssa. Juuri tämän takia kannan kameraa usein mukanani kun liikun metsässä, kylillä tai vaikkapa silloin kun odotan myymäläautoa mökkitieni varressa.

Valokuvaus on tapani järjestellä maailmaa, saada asiat loksahtelemaan päässäni paikoilleen. Se tuo varmuuden siitä, että tuo asia on juuri niin kuin siitä ajattelen. Asioita, joita kameran linssini etsii voivat olla mitä tahansa. Se voi olla lepikon alta löytyvä auton raato, iloinen ilme työkaverin kasvoilla tai kuva siitä, kun nousevan auringon valo leikkii rantakaislikossa.

Haluan kulkea ja katsella tätä maailmaa avoimin mielin ja ottaa vastaan sitä tajunnan virtaa, mitä arki ja elämä tuo eteeni.

Joitakin hetkiä tästä virrasta haluan tallentaa muistiin jälkipolville tai vaikkapa lapsenlapsilleni aikanaan tuomaan iloa tai hetken lohtua pienelle kulkijalle silloin kun minua ei enää ole.

Tämän vuoksi minä harrastan valokuvausta.
Pertti Toivanen

Lue tärpit ja vinkit metsävalokuvaamisesta Metsäkirjaston artikkelista Metsävalokuvaus

 

0 kommenttia

Ei lähetettyjä kommentteja
Lisää kommentti
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista
*
Vahvista kirjoittamalla kuvassa oleva teksti.

Lisää kommentti
Lähettämällä kommentin hyväksyt sivuston käyttöehdot.
Lue kommentointiohjeet

Blogaaja

Pertti E. Toivanen, UPM, Metsäasiantuntija
bloggerimage
Kirjoittaja on kuopiolainen metsäasiantuntija, joka katselee tätä maailmaa huumorilasien läpi mottonaan "jotta voisit lentää, on rohkeutesi oltava hiukan pelkoa suuremman."

Tutustu muihin blogaajiimme.

Kaikki blogit blogiarkistossa.
Tilaa RSS-syöte