Pakurikääpä - koivun lahottajasieni

​Pakurikääpä on helposti tunnistettava, hiilimäisen musta tai tummanruskea rykelmä koivun kyljessä. Tarkkaan ottaen näkyvä osa eli itse pakuri ei ole varsinainen kääpä, vaan sen aiheuttama kasvannainen. Se ei muodosta itiöemiä. Ne kehittyvät vasta puun kuoltua, sienen irrottaman kuoren alle, kuori- ja puukerroksen väliin. Pakurikääpä tarttuu koivuun ja joskus myös muihin lehtipuihin erilaisten runkovikojen, kuten pakkashalkeamien kautta. Kevätkauden harvennuksissa poistettavat puut vioittavat kaadon yhteydessä helposti pystyyn jätettävien koivujen yläosia. Näistä varsin vaatimattoman näköisistä pikku haavoista saattaa aiheutua suurta harmia, jos kääpä pääsee iskeytymään puuhun.

Pakuri kasvaa nopeasti, ja jos sellainen on koivun kyljessä, kääpä on jo kasvanut pintaan saakka. Siitä ei enää saa vanerin raaka-ainetta. Eikä pakuripuusta saa aina edes polttopuuta. Monesti runko katkeaakin sienen kohdalta myrskyssä.

Nobelisti Aleksandr Solzhenitsynin Syöpäosasto -kirjan myötä tieto pakurin terveysvaikutuksista ja Venäjän perinnelääketieteestä levisi koko maailmalle. Venäjällä kääpää on käytetty nimenomaan syöpälääkkeenä vuosisatojen ajan. Pakuria on myöhemmin tutkittu tieteellisesti ja sen on huomattu sisältävän muun muassa runsaasti antioksidantteja. Pakuri voi myös lievittää tulehduksia ja nopeuttaa vatsahaavasta toipumista. Jonkinlainen tieto asiasta on ollut entisajan ihmisilläkin tuhansia vuosia sitten. Jäämies Ötzin laukussa oli metsästysvarusteiden lisäksi jauhettua kääpää.     

 
Lyhennelmä UPM Metsän ympäristöasiantuntija Eero T. Väisäsen luontokolumnista ”Koivun syöpä ja jäämies Ötzi”. Lue kolumni kokonaisuudessaan Metsän henki 3/2012, s.19.  



 

Lue koko artikkeli

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Metsien monimuotoisuus, Lahopuu, Metsiemme kääpiä, Raita, Koivunkantosieni
pakurikääpä
  • Pieni metsäsanasto

    • L

      Lumppi

      Järeästä, tyvilahoisesta runkopuusta tehty pölkky, joka ei täytä ainespuun laatuvaatimuksia. Käytetään yleisesti energiapuuksi.