Maailman paras tuoksu

Pienenä poikana, alle kouluikäisenä 1950-luvun puolessa välissä, hurahdin sahatun tai kuoritun puun tuoksuun.
Talvisin pienviljelijät ajoivat sahalta hevoskuormittain rimoja mökkiläisten hellapuiksi. Sain istua Kojolan Lennin ja hänen hevosensa Kimin kyydissä, ”apumiehenä”. Tuoreista rimoista irtautui taivaallinen tuoksu ja mikä mahtavinta, sain ohjastaa hevosta. Kuuntelin valjaiden natinaa ja reen jalasten alla purskuavaa lumen suhinaa. Hienoa tuoksua sävyttivät aika ajoin hevosten piereskelyt.
Kesäisin pyöräiltiin seitsemän kilometrin matka uimarannalle Ojutjärvelle. Hieman ennen rantaa maisema muuttui kuivaksi kangasmetsäksi, jossa mäntyjen tuoksu ilmoitti järven läheisyydestä. Sitä tuoksua en unohda koskaan.
Keskikoulun loppupuolella ajatuksissa oli ammatin valinta. Olin ihaillut tuttuja tosimiehiä, jotka olivat koulutukseltaan metsäteknikkoja. Nämä miehet olivat myös hyviä hiihtäjiä ja suunnistajia. Sellaiseksi halusi, mutta…
Lue koko artikkeli

​Vuonna 1965 ilmoittauduin ja pääsin Metsähallituksen ja Kristillisen ylioppilasliiton järjestämälle opiskelijoille tarkoitetulle metsätyöleirille Savukosken Tulppioon.
Asuimme Sotajoen tukkikämpässä, jossa oli työmiesten tuvat molemmissa päissä ja keskellä keittiötilat. Kumpaankin tupaan mahtui kerrossänkyihin kaksikymmentä henkilöä. Minun sänkyni oli aivan nälkäluukun vieressä. Kuulin aamuvarhaisella keittäjien liikuskelun ja haistoin ruuan tuoksun.
Ruokailu tapahtui aamulla kello kuuden jälkeen. Evääksi otimme armeijalta saatua vuoden 1944 valmistuserän sodanaikaista näkkileipää. Parasta ennen päiväys oli mennyt pitkäksi. Se oli niin kovaa, ettei puoleen tuntiin pehmennyt teemukissa. Näppärät keittäjät opastivat kertomalla, että leipä pehmenee iltapäiväksi, kun käärii sen kostutettuun pyyhkeeseen.
Työpaikalle käveltiin kylvövaiheessa ripeästi noin tunnissa. Istutusjaksolla piti kantaa tarvitsemansa taimet työpisteeseen. Istuttaminen oli urakkahommaa ja sen vuoksi yritimme ahnehtia mahdollisimman paljon taimia matkaan. Voimat hupenivat ja osa taimista piti jättää matkan varrelle, josta noudimme ne myöhemmin päivällä.
Työpisteistä hoipuimme kämpälle jossa iltaruoka oli kello 18. Ruokailun jälkeen monet rojahtivat punkkiinsa ja nukkuivat saman tien seuraavaan aamuun. Iltaisin oli yllättävän hiljaista vaikka kämpällä asusteli nelisenkymmentä poikaa.
Istutusjakson jälkeen urakalla raivasimme kaikki lehtipuut taimien suojaksi. Minua hirvitti määräys kaulata kuuset niin, että ne kuolevat pystyyn. Kyselin toimintatavasta työnjohtajalta, joka sanoi sen olevan ylemmän tahon määräyksen. perusteluna oli kuusien vähäisyys ja sen vuoksi kannattamaton nouto erämaasta. En pitänyt ratkaisusta.
Työleirin rankkuus vahvistettuna kovalla rahan himolla imaisi siinä määrin kiinnostusta metsähommista, että seuraavana vuonna aloitin latojaoppilaana vaasalaisessa kirjapainossa. Olen koko ikäni katunut, että vaihdoin raakapuun valmiiseen paperiin.
Neljäkymmentäseitsemän vuotta kirjapainoalalla erilaisissa työtehtävissä on vierähtänyt. Nyt olen melkein terveenä työeläkkeellä. Vapautettuna kuljeskelen koirani kanssa metsissä nuuhkien ja muistellen nuoruuteni savottaa, lämmöllä.

Seppo Parkkonen   

 





Aiheeseen liittyvät artikkelit

Halkopinon tekeminen, Puun kaataminen, Metsänistutus
Metsämuistoja
  • Pieni metsäsanasto

    • P R

      Risutukki

      Hakkuutähteistä erikoiskoneella puristamalla tehty ja sidottu, yleensä noin 3 metriä pitkä ja 60–70 senttiä halkaisijaltaan oleva paali. Risutukkeja käytetään pääasiassa energian tuottamiseen biovoimalaitoksilla. Yhden risutukin energiasisältö on noin tuhat kilowattituntia eli noin 1 MWh.