Lehtokerttu

​Sylvia borin, Trädgårdsångare
13–14,5 cm, 920 000 paria

Lehtokerttu on vihertävän ruskeanharmaa, eikä sillä ole erityistuntomerkkejä. Sen nokka on suhteellisen paksu ja tylppä. Se on arka ja huomaamaton ja tulee havaituksi yleensä laulusta. Laulu on kaunis ja pulppuileva, mutta siitä ei voi erottaa selvää melodiaa. Lehtokertun kutsu- ja varoitusäänet ovat kertuille tyypillisiä maiskautuksia. Lehtokerttu talvehtii Afrikassa ja viipyy Suomessa toukokuun lopusta elokuuhun. Se viihtyy rehevissä rantalehdoissa, lehtipuuvaltaisissa sekametsissä ja puistikoissa. Se suosii pensaikkoisia metsiä.  Pesänsä Lehtokerttu tekee suojaisaan pensaaseen tai ruohostoon.




Lue koko artikkeli

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Raita, Rauduskoivu, Kuusi, Mänty, Kataja
  • Pieni metsäsanasto

    • L M

      Luonnon monimuotoisuus

      Sillä tarkoitetaan lajien välistä ja niiden sisäistä perimän aiheuttamaa vaihtelua, lajien ja niiden elinympäristöjen runsauden vaihtelua ja myös elollisen ja elottoman luonnon vuorovaikutusta.