Kuhankeittäjä

​Oriolus oriolus, Sommargylling
22–25 cm, 5 000 paria

Vanha kuhankeittäjäkoiras on kirkkaankeltainen. Sen siipi, pyrstö sekä silmän ja nokan välinen ohjas ovat mustat. Nokka on punertava. Naaras ja edellisenä kesänä syntynyt koiras ovat selkäpuolelta vihreitä. Niiden vatsapuoli on likaisenvalkea pitkittäisviiruin. Kupeilla niillä näkyy vaihtelevasti kellertävää. Kuhankeittäjältä usein kuuluva ääni on närhimäinen käheä rääkäisy. Laulu sen sijaan on kaunis, lyhyt, kuuluva, huilumainen ja pehmeä vihellys. Kuhankeittäjä talvehtii Afrikassa ja viipyy Suomessa toukokuusta elokuuhun. Pesimälinnuistamme esiintyminen painottuu vahvimmin Järvi-Suomeen, missä kuhankeittäjä on mieltynyt lehtipuuvaltaisiin rantametsiin ja vanhoihin kaskikoivikoihin.

Lue koko artikkeli

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Raita, Rauduskoivu, Kuusi, Mänty, Kataja
  • Pieni metsäsanasto

    • L M

      Luonnon monimuotoisuus

      Sillä tarkoitetaan lajien välistä ja niiden sisäistä perimän aiheuttamaa vaihtelua, lajien ja niiden elinympäristöjen runsauden vaihtelua ja myös elollisen ja elottoman luonnon vuorovaikutusta.