Käpytikka

​Dendrocopos major, Större hackspett
23–26 cm, 240 000 paria

Käpytikalla on musta selkäpuoli ja lentävälläkin linnulla hyvin erottuvat valkoiset hartialaikut. Alaperä on punainen. Koiraalla on punainen niska, kun taas naaraalla se on musta. Nuorella käpytikalla koko päälaki on punainen. Lentävällä linnulla mustista siivistä erottuvat valkoiset kapeat poikkijuovat. Käpytikan yleisin ääni on terävä ”gyt”, jonka voi kuulla myös karheana huutosarjana. Keväisen rummutuksen kesto on noin 0,4–0,8 sekuntia. Käpytikan poikaset pitävät kimittävää kerjuuääntä. Käpytikka talvehtii Suomessa jatekee vaelluksia huonoina käpyvuosina. Se viihtyy kaikenlaisissa metsissä, mutta sen esiintyminen painottuu havumetsiin. Käpytikan talviravintona ovat havupuiden siemenet, muulloin myös hyönteiset, sekä joskus linnunmunat ja poikasetkin. Käpytikka on kolopesijä. Se on vähemmän riippuvainen lahopuusta kuin muut tikat.


Lue koko artikkeli

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Raita, Koivunkantosieni, Känsätuhkelo, Metsien monimuotoisuus, Lahopuu
  • Pieni metsäsanasto

    • L M

      Luonnon monimuotoisuus

      Sillä tarkoitetaan lajien välistä ja niiden sisäistä perimän aiheuttamaa vaihtelua, lajien ja niiden elinympäristöjen runsauden vaihtelua ja myös elollisen ja elottoman luonnon vuorovaikutusta.