Valkolehdokki, valoisan kesäyön kuningatar

​Kun kesäyön hämärässä kävelee metsäpolkua pitkin, notkelman viileydessä leijailee suorastaan huumaava tuoksu. Lehdokki. Jopa ihmisen rajoittuneen hajuaistin avulla voi etsiä kukan, joka houkuttelee tuoksullaan pölyttäviä hyönteisiä.

Lehdokit kuuluvat kämmekkäkasveihin, joita on maapallolla tuhansia eri lajeja. Suomessakin niitä on 35, tosin osa kasvaa vain Ahvenanmaalla. Monet ovat rauhoitettuja, hyvin harvinaisia ja vaateliaita elinympäristönsä suhteen. Valkolehdokki ei ole harvinainen eikä erityisen vaateliaskaan, mutta myös se on rauhoitettu. Aikoinaan sitä myytiin kimppuina toreilla ja kanta alkoi huveta. Siksi rauhoitus on paikallaan.

Lisääntyminen on hidasta, koska kaikkien kämmekkäkasvien siemenet ovat äärimmäisen pieniä. Vain poikkeuksellisen hyvissä oloissa siemen itää. Löysin pari vuotta sitten muutaman lehdokin vanhan pellon keskeltä. Maatalous oli lopetettu jo 1960-luvun alussa ja pelto istutettiin koivikoksi jokunen vuosi sen jälkeen. Jotenkin siemenet olivat itäneet ja lehdokit juurtuneet. Mutta ne eivät ole ilmestyneet sille paikalle enää sen jälkeen. Tämä kukkimisen epäsäännöllisyys näyttää olevan aika yleistä. Ne vain katoavat ilmestyäkseen sitten uudestaan samalle paikalle joskus myöhemmin.

Kämmekkäkasvit varastoivat vettä ja ravinteita juurimukuloihin. Niiden avulla ne aloittavat kasvunsa talven jälkeen. Pitkään on elänyt luulo, että lehdokki ei menesty siirrettynä. Pääsin testaamaan asiaa viitisen vuotta sitten, kun tien oikaisu kepitettiin parhaan tuntemani lehdokkipaikan läpi. Ehdin lapion ja kottikärryn kanssa paikalle hieman ennen koneita ja siirsin lehdokit uuteen paikkaan. Monena kesänä olen päässyt nauttimaan näistä siirrokeista, jotka kaikki lähtivät kasvamaan.

Lue koko artikkeli

​Lehdokin tuoksu on ainutlaatuinen ja varmaan jokainen muistaa sen loppuikänsä. Eri kämmekkälajit ovat erikoistuneet houkuttelemaan vain tiettyjä hyönteisiä. Tropiikissa jopa lepakot ja linnut voivat toimia pölyttäjinä. Valkolehdokki houkuttelee yöperhosia, erityisesti kiitäjiä luokseen. Niiden hajuaistin avulla lehdokit löytynevät helposti kilometrienkin päästä.

Suvun latinalainen nimi Orchidaceae tulee kreikan kielen kiveksiä merkitsevästä sanasta. Nimi viitannee eräiden kämmekkäkasvien juurimukuloiden muotoon. Eräissä maissa mukuloita onkin kerätty lääkinnällisiin tarkoituksiin ja rohdon uskottiin parantavan mieskuntoa. Suomessa lehdokkia on ennen pidetty pyhänä Kristuksen kukkana. Keskikesän valoisimman ajan symboliksi se sopii erinomaisesti nykyäänkin.

Kirjoittaja Eero T. Väisänen on UPM Metsän ympäristöasiantuntija. Luontokolumnisarja on julkaistu Metsän henki -lehdissä.



Aiheeseen liittyvät artikkelit

Metsien monimuotoisuus, Arvokkaat elinympäristöt, Lahopuu, Luontaiset puulajit, Metsien rakenne
  • Pieni metsäsanasto

    • L

      Luonnon monimuotoisuus

      Sillä tarkoitetaan lajien välistä ja niiden sisäistä perimän aiheuttamaa vaihtelua, lajien ja niiden elinympäristöjen runsauden vaihtelua ja myös elollisen ja elottoman luonnon vuorovaikutusta.