Uhanalainen valkoselkätikka voi menestyä myös talousmetsissä

Valkoselkätikka on Suomen uhanalaisin metsälintu. Viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana valkoselkätikkakanta on moninkertaistunut suojelun ja hoidon ansiosta. Tänään metsissämme pesiin jo noin 200 valkoselkätikkaparia. Huomioimalla sen elinolot metsätaloustoimenpiteitä talousmetsissä suunniteltaessa ja toteutettaessa kanta voidaan tuplata nykyisestä, ja samalla edistää myös monien muiden lajien elinoloja.

Valkoselkätikalle tärkeitä rakennepiirteitä voi suunnitelmallisesti säilyttää ja lisätä metsätaloustoimenpiteitä toteutettaessa. Reviirillä olevat ja sinne säästettävät yksittäisetkin lehtipuut ovat tikalle hyödyksi. Valkoselkätikka suosii valoisia lehti- ja lehtilahopuustoisia metsiä. Sen elinympäristössä on erityisesti koivuja, haapoja, harmaa- ja tervaleppiä sekä raitoja. Pesän se rakentaa metsän kätköön tai hyvinkin avoimelle lämpimälle paikalle pellon reunametsään, rantaan tai jopa uudistusalan yksittäiseen säästöpuuhun.
 

Kesäkuussa 2015 on julkaistu tulokset UPM:n, WWF Suomen, Suomen ympäristökeskuksen ja Metsähallituksen yhteistyöhankkeesta, jossa on paneuduttu uhanalaisen valkoselkätikan huomioon ottamista metsätaloudessa. Hankkeen tulosten pohjalta on laadittu opas ”Valkoselkätikka ja metsänkäsittely”, joka sisältää ohjeita metsäammattilaisille ja metsänomistajille toimenpiteistä, joiden avulla valkoselkätikan elämää voidaan helpottaa talousmetsiä käsiteltäessä.

 

 

Kuva: Arttu Valonen

 
 

 

Lue koko artikkeli

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Metsien monimuotoisuus, Arvokkaat elinympäristöt, Lahopuu, Luontaiset puulajit, Metsien rakenne
  • Pieni metsäsanasto

    • L

      Luonnon monimuotoisuus

      Sillä tarkoitetaan lajien välistä ja niiden sisäistä perimän aiheuttamaa vaihtelua, lajien ja niiden elinympäristöjen runsauden vaihtelua ja myös elollisen ja elottoman luonnon vuorovaikutusta.