Raita, kesän tuoja

​Suomen luonnonvaraisista pajuista vain raita ja halava kasvavat puiksi muiden ollessa pensaita. Suomessa pajulajeja on parikymmentä ja usein niitä on vaikea erottaa toisistaan, koska eri pajut risteytyvät keskenään. Raidan tuntee varsinkin iäkkäänä huiskilomaisesta muodostaan ja pystyraitaisesta kuorestaan. Talvella raidan, tervalepän ja lehmuksen rungot muistuttavat toisiaan, mutta raidan erottaa siitä, että se näyttää ylösalaisin käännetyltä varsiluudalta. Kesäaikaan lehtien alapuolen harmaa nukkapinta on hyvä tuntomerkki, kun taas halavan lehdet ovat kokonaan kiiltävät. Raita on kaksikotinen puu eli sen hede- ja emikukinnot ovat eri puuyksilöissä. Pieniä ja keveitä siemeniä on paljon ja itääkseen ne vaativat paljasta maata ja riittävää kosteutta. Pajujen tapaan raitakin lisääntyy helposti vesoista. Se on hyvin tyypillinen pioneeripuu. Kasvava raita kertoo kaikille, että ympärilläni on kosteaa maata.

Raita on levinnyt käytännössä koko Suomeen, mutta Tunturilapissa se on harvinainen. Monet ihmisten aikaansaamat kaivannot ja paljaat maat ovat raidalle mieleen. Peltojen reunat, metsäteiden raviojat tai pienet maanottomontut ovat usein raitojen ympäröimiä. Sankan puuston sisällä se ei menesty, mutta pienestä puronvarsiaukosta tai lähteikön läheisyydestä raita saa itselleen hyvän kasvualustan. Ja sen raidat osaavat hyödyntää tehokkaasti. Ne ovat hyvin nopeakasvuisia ja sen takia myös lyhyikäisiä. Lahoaminen alkaa jo alle viisikymppisenä. Kun lahoaminen alkaa, kääväkkäät valtaavat rungot ja niiden perässä tulevat monet muut hyönteiset. Ja ne taas tuovat tikat ja monet hyönteissyöjät.

Raita on aikainen kukkija, eräs kevään ensimmäisistä yhdessä vuokkojen ja näsiän kanssa. Raidan kukat erottuvat hyvin, koska lehdet puhkeavat vasta kukkimisen jälkeen. Raidan yleisyys ja keltaisten kukkien runsaus huhtikuun lopussa kertovat kaikille kesän olevan jo lähellä. Eikä vain ihmisille vaan erityisesti hyönteisille. Talvihorroksesta nousevat pölyttäjät tarvitsevat keväällä ravintoa ja raidan kukat ovat ensimmäisenä tarjolla. Jos pölyttäjät eivät saa ravintoa, ei loppukesällä ole marjojakaan.

Lue koko artikkeli

​Ihmiset ovat osanneet käyttää raitaa tai siinä kasvavia kääväkkäitä monipuolisesti hyväkseen. Puuaines on kaunista, kevyttä, sitkeää ja pehmeää. Taitavat puusepät tekevät raidasta astioita ja muita koriste-esineitä. Erilaisiin liitoksiin se sopii hyvin, koska kuivuttuaan se ei elä. Mutta esimerkiksi ulkohuonekaluja raidasta ei kannata tehdä, koska pehmeä puuaines lahoaa nopeasti. Raidassa on myös visaa ja varsinkin juuripahkoja. Pohjoisessa parhaat kuksat tehdään raidan pahkoista. Vähemmän taitavat puusepät pilkkovat raidat polttopuiksi. Siihen se ei kuitenkaan ole paras mahdollinen laji. Kuivattaminen kestää pitkään ja kevyttä puuta tarvitaan paljon. Lämpöä tulee niukasti, mutta tuhkaa sitäkin enemmän. Lehdissä ja kuoressa on lääkeaineena nykyisinkin käytettävää salisiinia. Se helpottaa esimerkiksi kuumetta ja päänsärkyä. Raidan, kuten muidenkin pajujen kuoria on käytetty nahkojen parkitsemiseen ja oksista on punottu koreja. Ja tietenkin taitettu pääsiäisenä maljakkoon pajunkissojen vuoksi. Paikoin hyvin harvinainen raidantuoksukääpä oli ennen liinavaatekaappien ilmanraikastin. Puhtaiden, tuoksuvien lakanoiden väiin on mukava kellahtaa saunan jälkeen.

Nuoren raidan oksista voi keväällä tehdä pajupillejä iloisen soittajapaimenen tavoin, joka runoili ” Tein minä pillin pajupuusta, toki vain pajupuusta, hei ! Soreasti koreasti pillini soipi, toki vain pajupuusta.” Katso ohje pajupillin tekoon»

Raidan kukkiessa jokainen luonnossa liikkuva voi yhtyä iloisen paimenen ajatuksiin. Kesä on tulossa. Raita kukkii elämää.

UPM Metsän ympäristöasiantuntijan Eero T. Väisäsen luontokolumnisarja on  julkaistu Metsän henki -lehdissä.



Aiheeseen liittyvät artikkelit

Metsien monimuotoisuus, Luontaiset puulajit, Metsien rakenne, Metsäluonnon monimuotoisuuden edistäminen, Raita
raita kukkii
  • Pieni metsäsanasto

    • L S

      Luonnon monimuotoisuus

      Sillä tarkoitetaan lajien välistä ja niiden sisäistä perimän aiheuttamaa vaihtelua, lajien ja niiden elinympäristöjen runsauden vaihtelua ja myös elollisen ja elottoman luonnon vuorovaikutusta.