Minun metsämuistoni - voittoteksti

​Hohtavanvihreä, hento männyntaimi kosteassa juuripaakussaan solahtaa punaisen istutusputken viileään, pimeään onkaloon. Kuin saatteeksi se saa minulta toiveen nopeaan juurtumiseen ja voimakkaaseen kasvuun, sekä onnea väistämään hirven tuoreita versoja hamuavat hampaat.
Taimi saavuttaa nopeasti mätästetyn kankaan hiekkaiset rakeet ja tupsahtaa pehmeästi istutusputken raivaamaan, juuri sopivan kokoiseen kuoppaan. Muutamalla tukkisaappaan polkaisulla tiivistän maata hieman vinossa seisovan taimen ympäriltä ja ohut runko oikaisee ryhtinsä. Siinä se on! Ensimmäinen metsään istuttamani puuntaimi, taigamänty, Pinus silvestris. Katselemme hetken toisiamme. Melkein kuulen pienen verson hiljaisen kiitoksen; juuri tätä varten olen emopuuni siemenestä itänyt ja kasvanut! Haluan tulla metsän kauneimmaksi puuksi, voimakkaaksi, suorarunkoiseksi pilviä kurottavaksi hongaksi, joka halkaisee mahtavimmatkin tuulet ja myrskyt!
Jätän hauraan taimen tutustumaan uuteen ympäristöönsä ja katselen paikkaa seuraavalle taimelle. Kävelen lähimmälle mättäälle taimivakka heilahtaen ja pian opin löytämään hyvät kasvupaikat mättäiden päältä ja myöskin mittaamaan silmällä sopivan etäisyyden taimien välille.

Lue koko artikkeli

On keskipäivän kuuma hetki toukokuussa 1992. Aurinko hehkuttaa hakkuuaukion varvikkoa hellittämättä. Tuuli on puhaltanut pois vitivalkoiset pilvet taivaankannelta ja väsähtänyt sitten hiljentyen kokonaan. Hakkuaukion muutamat luontaisesti kasvaneet männyntaimet seisovat liikkumatta tyvenessä, kuumuudesta väreilevässä ilmassa. Pitkät neulaset sojottavat siistissä järjestyksessä ja latvoissa orastaa jo voimakasta uutta kasvua. Kiire kiire, Suomen kesä on lyhyt, kasvu on aloitettava heti, kun roudan jäiset sormet irtoavat juuriston ympäriltä.
Niskaa polttaa, vetäisen valkoisen t-paidan päältäni ja vilkaisen taakseni. Osalla ruosteenruskeista mättäistä seisoo jo urheita, pikkuruisia havupuiden lapsia. Juurruttuaan ne ovat valmiina elämään kiihkeät, kuumat kesät, syysmyrskyjen raivoisat ravistelut, pakkasen puristamat jäänsiniset talvet ja keväiden ensimmäiset, häikäisevät valosuihkeet. Vuodenkierrosta toiseen.
Äkkiä jostain karannut tuulenhenkäys huojuttaa aavistuksen vanhojen taimien latvoja ja niiden ujo nyökkäys on kuin tervetulotoivotus uusille metsän asukkaille.

Sujautan uuden taimen putkeen. Ensimmäiset kimalaiset kaartavat kömpelösti makeaa mettä etsien. Yksi humaltuu hiusteni tuoksusta ja kiertää epävarmaa ympyrää pääni yläpuolella. Laulurastaiden vaaleat rinnat pullistuvat soidinlauluista ja jostain kaukaa kantaa käen tasainen kukunta.
Saan lohkoni viimeisen taimen maan syliin. Hiki irtoaa, olkapääni punoittavat, kumisaappaat hiostavat ja vesipullon pohjalla kimmeltää enää yksinäinen kirkas pisara.
Metsä on nyt muuttunut. Vanhat, naavaiset havupuut eivät jaksaneet enää kasvaa, luovuttivat, vaikka aurinko ja lämmin sade houkuttelivat juuristoa joka kevät uuteen ponnistukseen. Vanhat kuuset on kuljetettu sahalle, jossa raamisaha on halkaissut ne kauniiksi, vaaleiksi laudoiksi. Nyt ne jatkavat elämäänsä puurakennuksina maalaismiljöössä.
Olen huumaavan onnellinen, olenhan saanut olla osana metsän uudistamisessa ja uuden kasvun luomisessa. Olen jättänyt käteni jäljen kolmen hehtaarin hakkuaukiolle, pieneen palaseen Suomen metsää.

Paula Nuutinen

Minun metsämuistoni -kirjoituskilpailun voittoteksti. 



Aiheeseen liittyvät artikkelit

Metsänuudistaminen, Taimitarha, Metsänistutus, Hallavahakas, Kuusen istutus
taimi
  • Pieni metsäsanasto

    • I

      Istutus

      ​Metsänviljelyä, jossa puuntaimia laitetaan metsänuudistusalueelle kasvamaan. Istutus voidaan tehdä käsityönä tai koneellisesti.