Arvokkaat monimuotoiset purot

​Vaikka puroja on Suomessa erittäin paljon, luonnontilaisia puroelinympäristöjä on jäljellä hyvin vähän. Metsälainsäädännössä purojen merkitys korostui, kun nykyinen laki tuli voimaan 1997. Erityisen arvokkaiden elinympäristöjen luettelossa purot mainitaan toisena lähteiden jälkeen.

Pienet, vedestä riippuvat metsäelinympäristöt ovat hyvin herkkiä kosteuden pysyville muutoksille. Virtaava vesi kuljettaa ravinteita ja pitää maaperän kosteana ja pienilmaston viileänä.  Siksi kasvillisuus on lähiympäristöstä poikkeavaa, rehevää, usein monikerroksellista ja lajistoltaan runsasta. Monilajinen kasvisto on hyvä elinympäristö suurelle joukolle hyönteisiä – niiden ansiosta sekä lintujen että nisäkkäiden määrä on runsaampi kuin tavallisessa metsässä. Luonnontilaiset purot ovat myös monien kalalajien suosimia elinympäristöjä.

Purolajisto on valikoitunut kestämään kosteutta, toistuvia tulvia ja varjostusta, mutta ei kuivuutta tai suoraa valoa. Monesta kohtaa peratussa purossa olevat pienet luonnontilaiset pätkätkin ovat arvokkaita. Niissä alkuperäinen lajisto voi säilyä ja levittäytyä takaisin entisille asuinsijoilleen, kun metsä kasvaa hakatun tilalle ja muukin lajisto palautuu kohti luonnontilaa. Luonnontilaisilla puroilla on myös hyvin tärkeä merkitys virtaamien tasaajana ja ravinteiden sekä muiden veden mukana kulkevien aineiden suodattajana.

Puroja on hyvin monenlaisia. Lähteestä alkunsa saavat ovat kirkasvetisiä, kuivinakin aikoina vuolaasti virtaavia. Toisinaan lähdepuro alkaa rehevältä suolta, usein lähes huomaamattomana pienenä norona. Hiljalleen veden määrä lisääntyy ja lopulta kyseessä voi olla useita metrejä leveä joki.

Lyhennelmä Eero T. Väisäsen luontokolumnista. Kolumnisarja on  julkaistu Metsän henki -lehdissä. Lue tämä kolumni kokonaisuudessaan, Metsän henki 3/2011.

 



 

Lue koko artikkeli

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Arvokkaat elinympäristöt, Vesiekosysteemit, Ympäristötuet, Lähde on kuin jalokivi, Metsiemme sammaleita
puro
  • Pieni metsäsanasto

    • A

      Avainbiotooppi

      ​Pienikokoinen, luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen arvokas elinympäristö, jossa yleensä esiintyy harvinaisia tai vaateliaita eläin- tai kasvilajeja. Avainbiotooppeja ovat mm. lehdot ja luonnontilaiset purot varsineen. Metsälaissa määritellyt avainbiotoopit säilytetään metsätalouden toimenpiteitä tehtäessä luonnontilaisina.