Arvokkaat elinympäristöt

​Arvokkaat elinympäristöt vaativat erityishuomiota niiden harvinaisten piirteiden tai lajiston vuoksi.

Arvokkaiden elinympäristöjen säilyttäminen on kiinteä osa talousmetsien luonnonhoitoa. Metsä- ja luonnonsuojelulaki määrittelevät luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät elinympäristö- ja luontotyypit, joiden ominaispiirteet säilytetään metsiä hoidettaessa ja käytettäessä. Laissa määriteltyjen kohteiden lisäksi metsäsertifiointi vaatii, että tiettyjen arvokkaiden elinympäristöjen ominaispiirteet säilytetään.

Useimmiten arvokkaat elinympäristöt jätetään kokonaan metsänkäsittelyn ulkopuolelle. Jotkin kohteet, kuten vesitaloudeltaan muuttuneet lähteet ja harjujen paahderinteet, saattavat kuitenkin tarvita luonnonhoidollisia toimia, jotta niiden ominaispiirteet säilyvät.

Metsänomistajan kannattaa kääntyä UPM:n metsäammattilaisen puoleen arvokkaiden luontokohteiden hoitoon liittyvissä kysymyksissä.

Lue lisää metsien monimuotoisuudesta»




 

Lue koko artikkeli

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Luonnonmetsät, Metsien monimuotoisuus, Lahopuu, Luontaiset puulajit, Metsien rakenne
  • Video

  • Pieni metsäsanasto

    • A L M

      Metsälaki

      Suomen metsien hoitoa ja käyttöä ohjaa ja säätelee metsälaki. Sitä sovelletaan kaikkien omistajaryhmien metsätalousmailla. Metsälain tavoitteena on edistää metsien kestävää käyttöä ja monimuotoisuutta. Metsälakia uudistettiin vuoden 2014 alusta, jotta se vastaisi paremmin metsänomistajien tavoitteissa ja metsäsektorin toimintaympäristössä tapahtuneisiin muutoksiin.  

      Metsäsertifiointi

      Vapaaehtoisuuteen perustuva sopimus, jonka perusteella riippumaton osapuoli tarkastaa (auditoi), että sertifiointiin sitoutuneet tahot toimineet kansallisesti sovittujen kriteerien mukaisesti. Metsäsertifioinnilla osoitetaan metsäteollisuuden asiakkaille, että metsästä saatavat raaka-aineet on tuotettu ekologisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla. Lähes kaikki Suomen metsät on sertifioitu.